Lähdin 17-vuotiaana maailmalle, ensiksi meni pari vuotta Pietarissa ja siitä mansikkapoimintakeikan jälkeen "päädyin" onnellisesti Suomeen.

Tähän on vielä kerrottava, että olen syntynyt ja viettänyt nuoruuteeni noin 700 km päästä paikasta, jossa asun nykyjään. Synnyin Kemerovossa, Kuzbassin pääkaupungissa, kivihiilen mekassa. Eli, olen siperialainen ja olen aina ollut ylpeä siitä.

PS. Sukujuuriltani olen isäni puolesta suomalaista vertaa, äitini puolesta altailainen venäläinen.

Vaikka asuin nuoruudessa aivan Altain alueen naapurissa, en ole koskaan käynyt täällä. Kemerovosta silloin ei ollut suoraa tietäkään tänne.

Keväällä 2019 tehtiin kaveriporukassa noin
10-päivän reissun Suomesta.
Silloin lennettiin Barnauliin, siitä autolla Biiskiin ja sitten Chuiskiy traktia pitkin Inegeniin, eteläiselle puolelle, Mongoliaan suuntaan.
Paljon nähtiin, mutta jäi fiilis, että on tultava uudestaan...

Samana vuonna 2019 parin kuukauden päästä päätin lentää tyttäreni kanssa uudestaan Altaille. Meidän piti lähteä katsomaan turkoosivärisiä jokia, sen sävyisiä ne on syys-lokakuussa. Ja me nähtiin niitä. Kuvaa ei ole käsitelty, joet olivat tämän väriset kautta reittiämme.
Matkasta tuli nopea, eli neljässä päivässä noin 10 tuhatta km. Silloin lento oli suoraan
Helsingistä, voi niitä aikoja!

Nyt se on kasvatettu, kunnostettu, parkkipaikka- ja puomeilla varustettu ja koneista ei enää kävellä, vaan meitä kuljetetaan hienoilla kaasulla kulkevilla busseilla. Rakennettiin Business - luokkalaisille oman salin ja otetaan vastaan lentokoneita ulkomailta, mm. Kiinasta.
Kentälle odotetaan vuonna 2028 1,3 miljoona matkustajatrafikkia. Tällä hetkellä matkustajatilastot näyttävät lukua noin 600 tuhatta vuodessa.
Esimerkkinä Kittilän kenttällä liikkuu noin 412 tuhatta matkustajaa vuodessa.

PS. Gorno-Altaisk on Altain tasavallan pääkaupunki ja muuten on ainut kaupunki.
Asukkaita on noin 64 464 ja tasavallassa on noin 210 095 ihmistä. Minä mukaan lukien:)

2/2026

Jokainen kertaa tunsin, kun minua tänne kutsuu jokin, eikä tehnyt mieli lähteä pois ja on hyvä olo.
Vaikka kadut ja talot ovat osittain hyvinkin karun näköisiä siistin Euroopan katujen jälkeen, jotenkin rakastan tätä aitoa elämää.

Jostain syystä vieläkin en huomaa niitä rähjäisempiä rakennuksia, näen vaan mahtavat maisemat, fantastiset auringonnousut ja laskut.
Minulla on selvästi vaaleanpunaiset lasit päässä. Ja hyvä niin :).

PS. BIA-joki taustalla (altain kielellä Bia tarkoittaa Herra) on ainut joki, joka virtaa Teletskiyn järvestä ja sitä kautta uudistaa järven veden kerran 7-vuodessa. Noin parin sadan km päässä Bia yhdistyy Katun-jokeen ja yhdessä ne muodostavat OB-joki. Ob-joki on maailman viidenneksi suurin joki.

Covid:n aika ei ollut helppo, mutta antoi uuden mahdollisuuden ja näkökulman.
Aloin tsekata, kuinka saisi Altailla asuinpaikan ja löytyihän se.

Noin 150 km lentokentältä ja ei ehkä niin pieni pitäjä...nimi alkuun kuulosti hassulta... Turochak.
Altain kielellä nimi tarkoittaa pieni lämmin mökki, suojakaupunki.
Nettiyhteydet muuten täällä toimivat erinomaisesti, 5G - tolppaa on pystyssä kylän keskellä, vuoren huipulla.

Täällä moni lämmittää talonsa kivihiilellä tai puulla. Niin minullakin tässä kuvassa on puusavotta edessä. Tovin aikaa meni tämän kasan kantamisessa puuliiteriin...

PS. Turochak (alt. Turachak) perustettu v.1864, ortodoksiset siirtolaiset perustamisen takana. Se on pohjoisin kunta, kunta, jossa on eniten metsää (80%) pinta-alasta, eniten lunta ja eniten vettä (mm. Teletskiyn järvi)

Kylässä on todella aktiivinen elämä, kunta järjestää juhlia (mm. Uusi vuosi, Joulu, Laskiainen, Pääsiäinen, Chagaa Bairam - uusi vuosi altainkalenterin mukaan, Keskikesän juhla, yms)
Kun tulin tänne ensimmäistä kertaa talvella, osuin just hiihtokauden avajaisjuhlaan. Urheilujuhlaan. Järjestetään Salop vuoren juurella. Lunta on paljon ja hiihtorata on noin 5-7 km pituinen. Huokaisin, että olisi kiva hiihtää ja sain tietää, että täällä toimi suksivuokraamo Se on auki joka päivä ja jos on kiinni, voi soittaa ja pyytää, niin avataan.
Sukset ja kenkien koot 33 - 45 välillä. Ja palvelu on täysin ILMAINEN kaikille. Vaaditaan nimen varauskirjaan ja allekirjoitus. Ja voit päivän hiihtää ja nauttia elämästä.

Kertokaa, missä päin maailmaa tälläistä palvelua vielä löyty?

PS. Osallistuin silloin hiihtokisaan ja voitin kultamitalin omassa ikäryhmässä :))

Laskettelukeskus "Teletski" - on yksi alueen vetonaula. Oikeasti tämä on ympärivuotinen lomakeskus Altain suurimman järven kupeessa.
Laskettelurinne alkaa 1386 m Kokuja- vuoren huipusta. Rinteiden kokonaispituus: 45 km ja korkeusero jopa 850 m, vaikeustaso: vihreä, sininen, punainen.
Itse en uskaltanut lähteä laskettelemaan, hiihdin murtomaa-latua ja nousin hissillä katselemaan maisemia.
Mutta minun mukana olleet ja Alpeilla tottuneet laskettelemaan, ystävät, ovat positiivisesti yllättyneet välinevuokraamon tasosta. .

Täältä löytyy myös SPA ja majoituksia joka makuun, noin kymmenen ravintolaa ja kahvilaa, lisäksi baareja ja ruokaloita.

Näistä kokemuksista kerron tarkemmin myöhemmin.

Kesän lopussa 2025 järjestimme Kylän suurin sato-kilpailu - 2025 ja osallistujiksi pyydettiin kaikki, kenen sato (kurpitsa, tomatti, porkana, peruna, yms) ovat kasvaneet suureksi.
Lisäksi, oli "Ahkerin emäntä" ja "Kaunein leipä" - kilpailuosuus.
Oli siinä valtava sieni, kahden kilon tomatti, lähes kilon peruna ja erikoinen porkkana.

Mutta yllättävin oli "Ahkerin emäntä" - kilpailu. Siihen osallistui ja voitti todella isolla erolla seuraavaan kilpailijaan rouva, joka valmisti ja purkitti pikkelsejä, tomatteja, kurkkuja, yms. yhteensä 223 lasipurkkia!

Täällä elää vahva maalaishenki, sen huomaa kesästä syksyyn, kun torilla myydään oman maan tuotteita ja erilaisia säilykkeitä, jota syödään nyt talven aikana...

TEBOIL huoltaa autoja ja ihmisiä...
Teboilin historiasta... Yhtiö perustettiin vuonna 1934 nimellä Oy Trustivapaa Bensiini-Trustfri Bensin Ab (TB). Sana trustivapaa esiintyi erityisesti 1930-luvulla yritysnimissä. Trustivapaaksi itsensä nimennyt yritys viestitti, ettei se kuulu yritysten yhteenliittymään,trustiin, vaan kilpailee markkinoilla rehellisesti. Suomalaisomistaja Göran Ehrnrooth myi yhtiön neuvostoliittolaiselle Sojuznefteeksportille vuonna 1948.
Valvontakomissio oli vaatinut maaliskuussa 1946 Suomea luovuttamaan Neuvostoliiton hallintaan kaiken maassa olevan omaisuuden, jonka omistuspohja oli saksalaisenemmistöinen. Toimitusta varten perustettu valtioneuvoston alainen ulkomaalaisen omaisuuden hoitokunta takavarikoi saksalaisilta yksityisiltä omistajiltaan Suomen Petrooli Oy:n ja luovutti sen Neuvostoliiton valtiollisen öljy-yhtiön V/O Sojuznefteeksportin hallintaan.

Teboililla on ollut yli 500 toimipistettä ympäri Suomea. Kaikki muuttuu...

Kuvassa on Kemerovossa oleva Teboil - asema, yksi 480:sta olevasta Venäjällä.
8.5.2026

Turochakin alueella on perinteisesti metsän asukkaina on karhuja, sillä yli 80% pinta-alasta on mustaa metsää, taigaa.

Joka vuosi karhut romuttavat lukuisia mehiläistarhoja. Usemmiten, kun tehdään retkiä Salop-vuorelle, niin merkkejä karhuista löytyy joko ihmisten kirjoituksen muodossa tai painauttumia...

Tämä kevään ja alkukesän aikana kylän seudulla tavanomaisilla poluillakin on nähty paljon merkkejä karhuista...

11.06.2026

Turochakilaiset jakautuvat kahtia, ne, jotka eivät koskaan ole käyneet Salopilla ja ne, joiden on pakko käydä siellä uudestaan ja uudestaan.
Minä kuulun viimeisimpään ryhmään.

Kuningasvuori Salop on paikkakunnan käyntikortti, sen profiili on kaunis, mahtava ja kiinnostavaa. Vuoriryhmän leveys on noin 19 km ja korkein huippu (hammas) on 1080 m korkeudella.
Nousu on suhteellisen leppoisa, kuitenkin ihan ylös asti tarvitaan fysiikkaa. Huipulla oleminen vaati myös varovaisuutta, sillä "kävelytien" osuus siinä on kapea, sateisella säällä ja huonoilla kengillä huipulle ei ole asiaa.
360 ° - näkymä ylhäältä on vaivan arvoinen, mutta kummallakin puolella yli 1000 metriä pudotusta...
Alas laskettaessa jaloissa resonoi, nouseminen on aina helpompi, kun lasku, mutta joka kertaa sinne haluaa uudestaan...

Aikaa matkaan yleensä kuuluu noin 6-8 tuntia.

3.6.2026